Tehdään näistä sittenkin vanhustenhoitovaalit

Tiistai 29.1.2019 - Maarit Tuomi

Viimepäivien uutiset suomalaisen vanhustenhoidon tilasta ovat järkyttäneet kansalaisia ja päättäjiä. Ja syystäkin.

Kyseinen tilanne alkoi purkautua huolestuneen lähihoitajan yhteydenotosta.  Superille tämä ei tullut kuitenkaan niin sanotusti puskista vaan liitto on jo vuosia puhunut alan ongelmista.

Hoitoalalla työskenteleville nämä uutiset eivät ikävä kyllä myöskään tulleet yllätyksenä. Osalle hoitajista tämä on valitettavasti arkipäivää. Ei ihme, että vaihtuvuus alalla on suuri, kun työ kuormittaa sekä henkisesti että fyysisesti liikaa. Moni joutuu työskentelemään myös etiikkansa vastaisesti ja asioihin puuttumisen pelkona on työpaikan menetys. Itselläni on kuitenkin ollut onni työskennellä laitoksissa, joissa hoito on ollut asianmukaista ja inhimillistä.

Sekä mikä minua ihmetyttää on se, että miksi nämä uutiset ovat vasta nyt pöyristyttäneet ja herättäneet ihmiset? Neuvottelupäällikkö Pia Zaerensin mukaan SuPer on jo vuosia ollut yhteydessä sosiaali- ja terveysalan yrityksiin ja niiden johtoon sekä viranomaisiin ja pyrkinyt saamaan korjausliikettä alan epäkohtiin.  Kuitenkin laihoin tuloksin.

Villinä veikkauksena heitän, että lähestyvillä eduskuntavaaleilla sekä paikallaan junnaavalla sote-käsittelyllä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Toivon toki, että kyseessä on aito ja vilpitön huoli vanhustenhoitomme tilasta.  

Arvokas vanhuus on kunnia-asiamme

Torstai 16.3.2017 klo 21.18 - Maarit Tuomi

Viimeaikaiset keskustelut vuodeosastojen lakkautuksista, vanhusten kaltoinkohteluista ja kotihoidon epäkohdista saa monen ikäihmisen suorastaan pelkäämään vanhenemista ja sitä päivää kun on muiden ihmisten armoilla. Tähän vielä yhdistettynä meneillään oleva keskustelu eutanasiasta lisää ahdistusta. Saattaapa jollekin jopa tulla mieleen, että käytetään sitten tuo mahdollinen eutanasia-kortti hyväksi, jos ja kun tulee yhteiskunnalle tarpeettomaksi ja vaivaksi.

Näin ei kuitenkaan saisi olla. Sotien jälkeinen sukupolvi on rakentanut nykyisen hyvinvointivaltiomme kovalla työllään. He ovat tottuneet niukkuuteen ja köyhyyteen. Sota-aikana kaveria ei jätetty. Ei edes rintamalle. Maata rakennettiin yhdessä.

Meneillään olevilla palvelurakenteen muutoksilla haetaan säästöjä kun vuodeosastot lakkautetaan ja vanhuksia hoidetaan kotona tai tehostetun asumisen palveluyksiköissä. Yksiköitä on kuitenkin lakkautettu ennen kuin kotihoitoa on kehitetty ja resurssoitu riittävästi.

Ei siis ihme, että Superin mukaan kotihoito on kriisissä koko maassa. Liitto julkisti vuonna 2015 selvityksen, jonka mukaan kotihoito on yhä pahenevassa kriisissä. Hoidon laadusta oli huolissaan 95 prosenttia kyselyyn vastanneista. Vain viidennes oli sitä mieltä, että kotihoidon asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmat toteutuvat hyvin. Työntekijät ovat uupuneita ja kokevat ettei heillä ole mahdollisuutta tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Hoidon laatu ja asiakasturvallisuus kärsii kun henkilökuntaa ei ole riittävästi. Lahdessakin kotihoidon henkilökuntamäärässä on vajetta 30 hoitajan verran.

Helsingin Vuosaari onnistui vähentämään hoitajien työkuormaa ja lisäämään sekä hoitajien että asiakkaiden hyvinvointia kun ruuhkahuippuja tasattiin. Kotihoitajien työvuoroja muutettiin ja työ suunniteltiin uudestaan. Kotihoitoyksikölle myönnettiin myös La Carita-säätiön palkinto innovatiivisesta vanhustenhoidosta.

Kun kotihoidon henkilöstömenoissa säästetään, tulee lisälasku ensihoidon kotikäynteinä ja lyhytaikaisten sairaalajaksojen lisääntymisenä. Hyvinvoiva työntekijä jaksaa enemmän ja sairastaa vähemmän. Myös kotihoidon asiakas saa tarvitsemansa (ja ansaitsemansa) hoivan ja huolenpidon.

Ikäihmiset ansaitsevat hyvän hoidon ja turvallisen vanhuuden

Maanantai 27.10.2014 - Maarit Tuomi

Runsas vuosi sitten hyväksytyn vanhuspalvelulain tavoitteet kuulostavat äkkiseltään hienoilta: Ei enää laitoksia ja vuodeosastoja, vaan omia koteja ja kodinomaisia palvelutaloja. Ei enää sairastavia vanhuksia, vaan pirteitä ikäihmisiä, joiden terveyttä ja toimintakykyä tuetaan.

   Lahdessakin on parhaillaan menossa vanhusten palveluiden voimakas rakennemuutos. Laitoshoitoa puretaan ja tilalle ovat tulossa tehostettu palveluasuminen ja kotihoito. Muutoksella Lahti toteuttaa omaa osaansa hallituksen rakennepoliittisesta ohjelmasta, jonka seurauksena kuntien menojen pitäisi supistua kaikkiaan 300 miljoonalla eurolla.

   Kauniit tavoitteet eivät välttämättä takaa kaikille vanhuksille hyvää ja turvallista vanhuutta. Muutoksen keskellä herää paljon kysymyksiä ja epäilys siitä, että kovat säästötavoitteet voivat merkitä myös ahdistavaa arkea, yksinäisyyttä ja sairautta. 

   Entä kasvaako vanhusten eriarvoisuus? Rikkaat voivat hyvin, kun heillä on varaa käyttää yksityisiä palveluita ja maksaa palvelutaloissa asioista, jotka yllättäen eivät sisällykään perushintaan. Miten käy pienituloisille ja huonosti koulutetuille vanhuksille? Miten niille, joilta puuttuu omaisten apu?

    Varsinkin huonokuntoisille vanhuksille yksin asuminen tuottaa pelkoja. Kodinhoitaja käväisee pikaisesti tekemässä sovitut tehtävät, mutta mihinkään kuntouttavaan tai virikkeelliseen tehtävään ei ole aikaa. Jos kotihoito ei toimi, jäävätkö nuo vanhukset heitteille omaan kotiinsa?

   Entä ne vanhukset, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa? Missä heidät hoidetaan, jos laitospaikkoja ja tehostettua palveluasumista ei ole riittävästi tarjolla? Kuka heidät hoitaa? Kuka syöttää ja vaihtaa vaipat?  Kuka keskustelee hetken heidän kanssaan? Tai pitää kädestä?

   Muutoksen tavoitteena eivät saa olla pelkät säästöt, vaan vanhusten elinolojen parantaminen. Hoidon laatukriteereiden tulee täyttyä vanhuspalvelulain mukaisesti, tapahtuipa hoito sitten kotona, vuodeosastolla tai palveluasunnossa. Se on inhimillisesti, eettisesti ja ihmisarvon kannalta vähintä mitä voimme vanhuksillemme antaa.