Ihanaa kun joku käy katsomassa!

Share |

Lauantai 16.11.2013 klo 17.44 - Maarit Tuomi


Näin totesi minulle eräs kaupunginsairaalan potilas kun kävin osastolla tapaamassa omaistani ja olin juuri tullut hänen kanssaan ulkoa lenkiltä. Rouva sanoi minulle surullisena, että on itse kuin höyhen, joka yksin leijailee maailmassa. Hänen miehensä ja veljensä olivat molemmat kuolleet tammikuussa, eikä hänellä ollut enää omaisia. 

Vanhukset jonottavat sairaalassa pääsyä palvelutaloihin, mutta jonot ovat pitkät. Pahimmat jonot Lahdessa on dementiayksiköihin. Jonotusaika kestää useita kuukausia ja pahimmassa tapauksessa vanhuksen toimintakyky heikkenee oleellisesti jonotusaikana vähäisen liikkumisen sekä viriketoiminnan takia.

Lisäksi sairaala on tylsä paikka odottaa. Henkilökunta tekee parhaansa mukaan hoitotyön, mutta vanhusten kanssa ei ehditä keskustelemaan saati viemään ulos. Vanhus, jota kukaan ei käy katsomassa tai tervehtimässä, menee helposti omaan syrjäytyneeseen maailmaansa ja häntä voi olla vaikea nostaa sieltä enää henkisesti ylös.

Syyskuussa tehdyllä vanhusten hyvinvointi-indeksillä Suomi sijoittuu sijalle 15 Ruotsin ollessa tutkimuksen ykkönen. Tutkimuksella kuvataan vanhojen ihmisten toimeentuloa, terveyttä ja elämän laatua eri puolella maailmaa. Yllättävää kyllä, jopa USA meni tutkimuksessa Suomen edelle.

Tutkimuksessa ilmeni, että Suomessa vanhustyössä on vähemmän henkilökuntaa kuin muissa Pohjoismaissa ja että arkiset askareet ja seurustelu asiakkaiden ja potilaiden kanssa on vähäistä, koska Suomessa korostuvat hoitotoimenpiteet. Henkilökunnan vähyys puolestaan vaikuttaa oleellisesti hoitohenkilökunnan jaksamiseen ja hyvinvointiin. 

Uusi vanhuspalvelulaki ja laatusuositus velvoittavat vanhusten osallisuuden vahvistamiseen. Laki olisi saatava kuitenkin myös toteutumaan. Vanhusten toiveita ja tarpeita tulisi kuunnella enemmän. Kyse on itsemääräämisoikeudesta ja ihmisarvosta. 



Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini