Olen syntyperäinen lahtelainen, toisen kauden kaupunginvaltuutettu, teknisen- ja ympäristölautakunnan sekä Lahti Aquan hallituksen jäsen.
Koulutukseltani olen yo-merkonomi ja lähihoitaja. Tällä hetkellä työskentelen kansanedustaja Rami Lehdon eduskunta-avustajana (vuodesta 2015 lähtien).
Lähihoitajana olen työskennellyt päiväkodeissa, lastensuojelussa, kehitysvammaisten parissa, päihdetyössä ja vanhustenhoidossa. Työni kautta olen oppinut ymmärtämään kuinka tärkeitä poliittisia tavoitteita terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ovat. Hyvä hoito ja ihmisarvoinen elämä tulee taata meille kaikille myös silloin, kun olemme sairaita ja heikkoja. Sydäntäni lähellä ovat myös nuoret ja lapsiperheet monine ongelmineen.
Minun Suomessani kansallismielisyys on hyve. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia. Kouluissa lauletaan Suvivirttä. Laadukas koulutusjärjestelmä on investointi tulevaisuuteen, johon kannatta sijoittaa.
Suomalaisten pitää voida luottaa omaan tulevaisuuteensa. Täällä on turvallista elää ja kasvattaa lapsiaan sekä opiskella, käydä työssä ja vanheta. Sosiaaliseen pahoinvointiin puututaan ajoissa. Lapsiperheköyhyys laitetaan kuriin.
Suomi ei ole globaali sosiaalitoimisto, vaan resurssit kohdennetaan ensisijaisesti oman maan kansalaisten hyvinvointiin. Haittamaahanmuutto on lopetettava.
Pieni- ja keskituloisten eläkeläisten asemaa helpotetaan ja taitettu indeksi korjataan. Vanhustenhoitoon varataan riittävät resurssit ja saattohoidosta säädetään lailla.
Suomessa on voitava elää, asua ja liikkua kohtuuhinnalla. Siksi polttoaineiden hintoihin ei saa tehdä korotuksia.
Suomalainen teollisuus on globaali ekoteko. Teollisuuden kilpailukyky on elinehto, jolla rahoitetaan myös hyvinvointivaltion palvelut. Siksi Suomessa tulee harjoittaa järkivihreää ilmastopolitiikkaa.
Haastatteluni Omalähiö-lehdessä 15.2.2019
Ilmastonmuutoksella pelottelu on vastenmielistäTorstai 4.4.2019 - Maarit Tuomi Onko suhteellisuuden taju ilmastonmuutoskeskustelussa mennyt yli, kun alakoululainen itkee ja on ahdistunut leivässä käytettävän muovipussin takia? Tänään käymäni keskustelun perusteella erään äidin kanssa voisin todeta, että överiksi on mennyt. Teemme lapsivaikutusten arviointia ja puhumme kauniisti siitä, miten lapsille tulisi kertoa vaikeista asioista hänen ikätasoonsa sopivalla tavalla. Herää kuitenkin kysymys, että toteutuuko tämä? Otetaanko keskusteluissa riittävästi huomioon se, että lapset ovat herkkyys- ja kehitystasoltaan erilaisia? Olen huolissani tästä pelottelun ilmapiiristä, joka ilmastonmuutoskeskustelussa vallitsee. Toivoisinkin enemmän kannanottoja ja keskustelunavauksia siitä, miten tästä aiheesta voitaisiin keskustella niin, etteivät lapsemme ja nuoremme menettäisi tulevaisuudentoivoaan- ja uskoaan. |
|
1 kommentti . Avainsanat: ilmastonmuutos, lapset, nuoret |
