Vappuaatoksia välittämisen kulttuurista

Näin vapunaattona tulee mieleen kevään ja kesän odotus, sekä opiskelijoiden ja Suomalaisen työn juhlinta. Vappumarsseille ei ole tullut osallistuttua, mutta opiskeluaikana vapun juhlinta oli iloisen riehakasta. Vuosien ja lapsien myötä juhlinta on rauhoittunut ja onkin ollut lähinnä ilmapallojen puhaltelua sekä MM-jääkiekon seuraamista. 

Vapussa parasta onkin tietoisuus siitä, että talvi on selätetty ja kesä on tulossa. Se on myös toivon ja uudistumisen aikaa. 

Tänään minulla oli lähihoitajaopiskeluissani tentti, joka käsitteli aihealuetta "lapsen ja nuoren sekä perhen kriisit". Käsiteltävä alue oli erityisen ajankohtainen, koska julkisuudessa on paljon puhuttu "syrjäytymisen ehkäisystä, nuorisotakuusta yms". On myös puhuttu "välittämisen kulttuurista" ihan valtakunnan tasolla ja työministerin suulla. 

Kuitenkin mielestäni teot ja sanat ovat pahasti ristiriidassa. Nuorisotakuun toteuttaminen on Lahdessakin tavoitteena, mutta mutta sen piiriin kuuluvien työttömien nuorten määrä kasvaa edelleen. 

Takuun mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Ely-keskuksen laskutavan mukaan Päijät-Hämeessä oli helmikuun lopussa työttömänä lähes 1 700 alle 25-vuotiasta, mikä on 13 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on lisäksi esittänyt, että ammatillisen peruskoulutuksen alueellista tarjontaa vähennetään Päijät-Hämeessä vuosina 2013–2016 yhteensä 475 opiskelijalla. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelupaikkoja ei nykyiselläänkään riitä kaikille hakijoille. Päijät-Hämeessä joka viides jäi ilman opiskelupaikkaa vuonna 2012. Lisäksi syrjäytyneiden nuorten osuus on Päijät-Hämeessä maakuntien korkein. Myös koulutustaso on alueella alhainen.

Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Onko meillä tähänkään varaa? Hinta on paitsi kova yhteiskunnalle, kova myös nuorelle itselleen. Voiko inhimilliselle puolelle edes laskea hintaa? 

Kysymys on todellakin välittämisestä, itse jättäisin sanan kulttuuri pois. Kulttuuri-sanan yhdistän täysin muihin asiayhteyksiin. Välittäminen on hoitamista, huolenpitoa ja rakkautta. Sen pitäisi olla meidän kaikkien aikuisten yhteinen "scene"!