Mihin minä uskon?

Usko on uskon asia, niin sanotaan. Ja niinhän se on. Joko uskoo tai ei usko. Minun uskoni kumpuaa lapsuudenkodistani ja pyhäkouluista, joita Maija-mummoni piti.

Kolmevuotiaana pikkutyttönä lauloin tuttavaperheemme häissä: "Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa". Tämä laulun sanoma on on antanut minulle turvaa ja lohtua hädän keskellä ja kantanut minua läpi elämän. 

Näistä lähtökohdasta kumpuaa myös arvomaailmani, joihin kuuluu lähimmäisenrakkaus, inhimillisyys ja hyvä tahto. 

Kristillisyys on myös vahva osa kansallista identitenttiämme, jota tulisi vahvistaa. Kristilliset tapamme ja traditiomme tulee voida siirtää tuleville sukupolvillemme. 

Uskon miehen ja naisen väliseen avioliittoon, joka tukee myös lapsen oikeutta isään ja äitiin. Jumala loi ihmisen naiseksi ja mieheksi, omaksi kuvakseen.

Seurakunnan tulee olla siellä, missä ihmiset ovat ja tarjota heille apua ja turvaa hädän hetkellä. 

"Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille".