Kaipaan lintukoto-Suomea

Keskiviikko 19.12.2018 - Maarit Tuomi

Nykypäivän Suomi on aivan erilainen kuin oman lapsuuteni, nuoruuteni ja myös aikuisuuteni Suomi. Omat lapseni saivat myös elää lintukoto-Suomessa, jossa pahoja asioita toki tapahtui, mutta suurimmaksi osaksi elo oli huoletonta ja turvallista.

Suomessani on kuitenkin tapahtunut radikaali muutos muutamassa vuodessa. Esimerkiksi yleisötapahtumia turvataan turva-autoin ja betoniporsain kuorma- tai pakettiautoiskujen varalta. Uusimpana turvallisuutta lisäävänä tekijänä jokaiselle poliisilaitokselle hankitaan raskaasti panssaroitu, luotisuojattu auto.

Oma lukunsa on nämä ns. ”paluumuuttajana” tulevat Isis-taistelijat, jotka luovat maahamme erittäin suuren uhan. Tutkijan mukaan islamistiryhmistä takaisin tulleilla on täysin erilainen kynnys väkivaltaan. Vuonna 2016 supolla oli tiedossaan reilu 70 sellaista henkilöä, jotka olivat matkustaneet Suomesta Isisin riveihin. Tuolloin heistä noin 20 oli palannut takaisin. Mikähän mahtaa olla viime vuoden luku? Ja onko todellista lukua edes mahdollista saada.

Myös ilmoitettujen seksuaalisten ahdistelujen määrä on kasvanut tänä vuonna huomattavasti. Tilastokeskuksen mukaan viranomaisten tietoon saatettiin syyskuuhun mennessä yli 26 prosenttia enemmän ahdisteluja kuin edeltävänä vuonna. Ja Oulun raiskaustapaukset ovat kuulemma KRP:n mukaan vasta jäävuoren huippu.

Luemme tällaisia uutisia päivittäin. Olemmeko jo niin turtuneita tähän muuttuneeseen turvallisuustilanteeseemme ja Suomeemme, ettemme ymmärrä, ettei tämä ole normaalia?  Vai onko tämä meidän uusi normaalimme?

Ehkä olen juntti impivaaralainen punaniska, mutta minä haluan erilaisen uuden normaalin. Tai oikeastaan vanhan. Haluan lintukoto-Suomeni takaisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terrorismi, lintukoto, turvallisuus

Valtuustokysymys opettajien työrauhasta ja työturvallisuudesta huolehtimisesta Lahdessa

Maanantai 23.1.2017 - Maarit Tuomi

Valtuustoryhmämme esitti erittäin aiheellisen ja ajankohtaisen kysymyksen, joka oli kiirinyt OAJ:hin saakka ja johon saimme kiitosta jopa OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaiselta.

Turvallinen, terve kouluympäristö pitäisi olla itsestäänselvyys meille kaikille, samoin kuin työrauha. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Hillittömään ja vastuuttomaan käytökseen pitäisi voida puuttua.  Johan näin sanoo maalaisjärkikin.

Koulun henkilökunta toimii kuitenkin toimivaltansa ja lakien puitteissa, joten onkin olennaista, että lainsäätäjämme ovat ajan tasalla ja tietoisia siitä, mitä koulumaailmassa tapahtuu. Ja jos puutteita ja epäkohtia ilmenee, ne korjataan.

Lainsäädäntöämme ollaankin parasta aikaa päivittämässä. Sivistysvaliokunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys, johon sisältyy perusopetuslain 29 §:n muutos oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön.

Lisäksi esimerkiksi OAJ on esittänyt joitain lisäyksiä perusopetuslakiin:

Rehtorilla pitäisi olla oikeus evätä oppilaan oikeus opetukseen enintään kolmeksi päiväksi. Näin on toisen aseteen oppilaitoksissa. Myös oppilaan määräaikainen erottamista on esitetty.

Perusopetuksessa myös rehtorilla tulisi olla oikeus jälki-istunnon antamiseen. Nyt oikeus on vain oppilaan omalla opettajalla.

Annettujen rangaistusten suorittaminen tulisi olla osana oppivelvollisuutta. On oppilaita, jotka jättävät heille määrätyt rangaistukset suorittamatta ilman minkäänlaisia seuraamuksia.

Lainsäädännön korjaukset eivät kuitenkaan yksistään riitä, jos kunnissa ei noudateta oppilashuoltolakia. THL:n tietojen mukaan viime lukuvuonna koulupsykologipalvelua ei ollut lainkaan tarjolla tai siitä ei ollut tietoa 12 prosentissa Suomen peruskouluista.

Lukioissa ja ammattikouluissa tilanne on vielä huonompi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Opetushallituksen selvityksen mukaan lukuvuonna 2013–14 psykologi puuttui joka neljännestä lukiosta ja suurimmasta osasta ammattikouluja.  Ammattikouluissa psykologien määrä on jopa heikentynyt.

Myös lainsäädännössä on tältä osin ilmeisiä puutteita, sillä oppilashuoltolaissa ei ole mainintaa kuinka paljon psykologeja pitäisi olla, eikä rikkomuksista ole säädetty minkäänlaisia seuraamuksia.  

Päättäjien on huolehdittava, että lainsäädäntömuutokset sekä toimintaympäristön- ja edellytysten kehittäminen, työturvallisuus, työrauha ja oppimisedellytykset ovat kunnossa. Kasvatusvastuu puolestaan on edelleen ensisijaisesti kodeilla.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulurauha, koulut, työturvallisuus, häiriökäyttäytyminen