Norjan mallilla maaseutu kukoistamaan

Keskiviikko 27.2.2019 - Maarit Tuomi

Kuten tiedämme, on Suomen väestö keskittymässä pääasiassa etelän suuriin kaupunkeihin ja maaseutu autioitumassa. Siksi tervehdinkin ilolla Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän ehdotusta, jossa harvaan asutuille alueille muuttavat voisivat tulevaisuudessa saada verohelpotusta sekä opintolainaansa anteeksi 2 600 euron arvosta.

Verohelpotuksen esikuvaksi nostettiin Norjan malli, jossa valtionveron osuutta laskettiin reilusta 14 prosentista vajaaseen 11 prosenttiin. Lisäksi harvaan asuttujen alueiden yrityksiltä poistettaisiin työnantajamaksut. Työryhmä esitti myös maksettavaksi syrjäseutulisää harvaan asutuilla alueilla toimiville valtion ja kuntien virkamiehille.

Tämä on tervetullut esitys kaiken tämän tiiviin kaupunkirakentamiskeskustelun lomaan. On tärkeää, että ihmisillä on aidosti mahdollisuus valita asuinpaikkansa, sillä tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista (etenkin nuoret ja keski-ikäiset) haluaa asua omakotitalossa rauhallisella, väljällä alueella lähellä kaupunkia.

Julkisessa keskustelussa on kuitenkin annettu ymmärtää, että valtaosa suomalaisista pyrkisi kaupunkeihin ja kerrostaloihin. Tämä käsitys perustuu kuitenkin vain tiettyjen väestöryhmien mielipiteisiin ja edustaa lähinnä pääkaupunkiseudun asukkaita.

Itse ainakin henkilökohtaisesti toivon, että valtioneuvosto ryhtyy työryhmän esittämiin toimenpiteisiin ja edesauttaa näin toimenpiteillään elämisen ja työskentelyn mahdollisuuksia myös harvaan asutuilla seuduillamme.

1 kommentti . Avainsanat: maaseutu, aluepolitiikka

Arjen haasteet

Torstai 21.2.2019

Elinympäristömme on kokenut isoja muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Olemme monella tapaa kriisiytyneet, globaali maailmantalous, globaalit vastuut ja sopimukset tekevät kriisien hoidon entistä monimutkaisemmaksi. Näyttää siltä, että mitään ongelmaa ei ole pystytty ratkaisemaan pysyvästi pois päiväjärjestyksestä.

Niin Suomen kuin EU:n tasolla hoidamme asioita hölmöläisten tilkkutäkkiperiaatteella, otetaan toisesta päästä ja korjataan sillä toisen pään ongelmia. Suomen todellinen ohjausvalta on EU:ssa, se on tosiasia, liian monia toimimattomia rajoitteita säädetään EU-parlamentissa. Kuitenkin paljon on myös omissa käsissämme, emme voi paeta omaa vastuutamme järjestää suomalaisten asioita.

Arjen haasteet ja niiden ratkaiseminen on kiinni tahdosta ei niinkään RAHASTA. Rahaa on, kysymys kuuluukin, mihin me valtion ja kuntien tasolla rahat käytämme. Mikä on meille tärkeää, mitä arvostamme.

Yksittäinen ihminen käyttää rahansa siihen, mitä pitää tärkeänä, ruoka, asuminen, terveys etunenässä. Valtio ja kunta hoitaa lakisääteisiä palveluitaan, liikkumavaraa ei ole paljon jätetty, kaikki tulot tuhlataan ja velkaa on otettu. Jokainen hallinnonala on kriisissä, ministeriöt kisaavat omien budjettiensa puolesta, kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista ja toimintamalleistaan.  Monien hallinnonalojen kriisien ratkaisuksi on suuressa viisaudessa keksitty YKSITYISTÄMINEN. Annetaan yksityisten hoitaa ja tehostaa toimintoja, tarjotaan valinnanvapautta.

Markkinamiehet ja hallitus ovat löytäneet toisensa, markkinavoimat ovat selättäneet nykyisen hallituksen, joka on ollut rahamiesten talutusnuorassa ja toteuttanut heidän tekemiään suunnitelmia lähes systemaattisesti.  Hallituksen arjen haasteiden ratkaisu, yksityistäminen, tarkoittaa verorahojen suorasiirtoa yksityiselle sektorille ja arjen palvelujen hoitovastuun ja päätösvallan siirtämistä yhteiskunnalta yksityisille, hyvää korvausta vastaan, ilman kunnollista valvontaa tai palveluostamisen osaamista. Yksityiset ja usein monikansalliset tuottajat ovat tekemässä omistajilleen rahaa, isoa rahaa, meidän verorahoillamme.

Palvelutuotannon yksityistämisen lisäksi hallitus on siunannut valtion yhtiöiden ja omaisuuden myyntejä, tuhonnut kansallisomaisuuttamme. Valtion vanavedessä kunnat myyvät omia sote-kiinteistöjään yksityisille, sote-kiinteistöt maksatetaan veronmaksajilla uudelleen ja uudelleen. Mitään ei ole opittu sähköverkkojen ja energiayhtiöiden kanssa tehdyistä virheistä. Ei muisteta, että kiinteistön ostaja haluaa hyvää tuottoa ja tuottohan tulee veronmaksajien kukkarosta vuokrana.

Miksi meidän tavallisten ihmisten arkisia palveluita, päiväkoteja, terveydenhoitoa, vanhuspalveluita, siivousta tai tieverkoston kunnossapitoa hoidatetaan yksityisillä toimijoilla? Nämä palvelut ovat ihmisten turvallisen elämän perusta. Nyt palvelujärjestelmät ovat ensisijaisesti ajamassa yksityisten yritysten omistajien etuja tuottamalla yhteiskunnallisia palveluita tehokkaasti, kaikki säästökeinot hyödyntäen, laadusta ja ihmisten tarpeista viis.

Nyt on aika miettiä SOTE-ratkaisun ja maakuntauudistuksen perusteita uudemman kerran. Väitän, että kumpikaan uudistus nyt suunnitellulla tavalla ei ole ratkaisu suomalaisten tulevaisuuden turvaamiseen. Nykyistä järjestelmää tulee muuttaa, kysymys kuuluukin, miksi ei yhteiskunnan oma palvelutuotannon tehostaminen ja kehittäminen kelpaa ratkaisumalliksi?

Samat viisaat ja työteliäät ihmiset osaavat hoitaa kehittämistä ja palveluiden pyörittämistä myös kunnallisena toimintana ihan samalla rahamäärällä kuin yksityisetkin, kun ei tarvitse edes tuottaa voittoa. Yksityisiä toimijoitakin tarvitaan, kunhan laatu on ykkönen ja voitontavoittelu unohdetaan.

Otetaan järki käteen ja ajetaan suomalaisten etua pitkäjänteisesti. Autetaan suomalaisia arjen haasteissa tuottamalla laadukkaita palveluita, ratkaistaan toimeentulon ongelmia kestävällä kehityksellä ja ratkaisuilla. Me suomalaiset olemme ansainneet ja tulemme ansaitsemaan arvokkaan kohtelun, meidän on voitava luottaa päättäjiimme. Päättäjien on kannettava vastuunsa, ajettava Suomen etua. Jotain rajaa yksityistämisvimmalle.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, eu, yksityistäminen

Lyhytnäköinen leikkaaminen on hölmöläisten hommaa

Maanantai 11.5.2015 klo 23:09 - Maarit Tuomi

Lahden ja Nastolan välisen yhdistymissopimuksen velvoitteet tulevat meille konkretiaksi vain muutama kuukausi yhdistymispäätöksen jälkeen. Kuherruskuukausi on todellakin loppunut ja arki alkanut. 

Leikkuri käy Lahdessakin jokaisella toimialalla. Kipeiten se tuntuu varmasti sosiaali- ja terveys sekä sivistystoimialalla. Vaarana on, että leikkaukset koskettavat eniten juuri niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kuten sairaita, vanhuksia ja lapsia.

Vaikka kaupunginhallitus linjasikin että toimenpiteet eivät saa aiheuttaa kustannusten lisääntymistä pitkällä aikavälillä olen silti erityisen huolissani sivistystoimialalle esitettyihin talousarviomuutoksiin. Siellä kun leikkaukset väistämättä vaikuttavat palvelun laatuun ja sitä kautta lisäävät haasteita laadukkaista ja tasavertaisista oppimismahdollisuuksista. 

Lahden pitäisi houkutella nimenomaan työikäistä väestöä ja lapsiperheitä. Leikkaaminen juuri heitä koskevista palveluista ei ainakaan lisää Lahden houkuttelevuutta. 

Perusopetus ja varhaiskasvatus painivat jo nyt ongelmien kanssa, joita ainakaan suuremmat ryhmäkoot eivät helpota. 

Työterveyslaitoksen julkaisema Kunta10 tutkimuksesta on käynyt ilmi, että lastentarhanopettajista peräti 37 prosenttia on kohdannut työssään ruumiillista väkivaltaa. Lasten aggressiivisuuteen ja muihin tunne-elämänhäiriöihin pitääkin ehdottomasti puuttua jo päiväkotivaiheessa.  Varhainen puuttuminen vaatii resursseja kuten erityslastenopettajia ja riittävän määrän muuta henkilökuntaa. 

Lapsuudessa rakennetaan koko elämän kestävä pohja hyvinvoinnille, terveydelle sekä toiminta- ja työkyvylle. Siksi ei ole samantekevää minkälaiset kasvu-, kehitys- ja toimintaympäristöt me lapsillemme luomme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapset, perheet, kuntaliitokset, sopeuttaminen

Mihin minä uskon?

Tiistai 30.9.2014 klo 23:56 - Maarit Tuomi

Usko on uskon asia, niin sanotaan. Ja niinhän se on. Joko uskoo tai ei usko. Minun uskoni kumpuaa lapsuudenkodistani ja pyhäkouluista, joita Maija-mummoni piti.

Kolmevuotiaana pikkutyttönä lauloin tuttavaperheemme häissä: "Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa". Tämä laulun sanoma on on antanut minulle turvaa ja lohtua hädän keskellä ja kantanut minua läpi elämän. 

Näistä lähtökohdasta kumpuaa myös arvomaailmani, joihin kuuluu lähimmäisenrakkaus, inhimillisyys ja hyvä tahto. 

Kristillisyys on myös vahva osa kansallista identitenttiämme, jota tulisi vahvistaa. Kristilliset tapamme ja traditiomme tulee voida siirtää tuleville sukupolvillemme. 

Uskon miehen ja naisen väliseen avioliittoon, joka tukee myös lapsen oikeutta isään ja äitiin. Jumala loi ihmisen naiseksi ja mieheksi, omaksi kuvakseen.

Seurakunnan tulee olla siellä, missä ihmiset ovat ja tarjota heille apua ja turvaa hädän hetkellä. 

"Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille".

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seurakuntavaalit

Eläkkeelle elävänä ja hyvissä voimissa

Perjantai 25.7.2014 klo 14:05 - Maarit Tuomi

Tuoreen Ylen kyselyn mukaan suomalainen haluaa eläkkeelle 65 –vuotiaana. Toivottu eläköitymisikä kuitenkin vaihtelee esimerkiksi koulutuksen ja työn kuormittavuuden mukaan. Monet fyysistä työtä tekevät haluavat eläkkeelle aikaisemmin. 
    Eläkeuudistuksen ehdotukset eivät noudata suomalaisten toiveita. Eläkeikää on ehdotettu nostettavaksi jopa 67 vuoteen.  Uudistusta perustellaan mm. sillä, että elinajanodote on kasvanut arvioita nopeammin ja kasvun odotetaan jatkuvan. Myös huoltosuhteen, julkisen talouden tasapainon sekä työeläkemaksuun kohdistuvan nousupaineen takia työurien pidentäminen nähdään välttämättömänä.
   Tavallisen palkansaajan ja yhteiskunnan näkemykset eivät eläkekysymyksessä kohtaa. Palkansaaja ei ole niinkään huolissaan huoltosuhteesta tai julkisen talouden tasapainosta kuin omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja jaksamisestaan. 
   Työelämä ja sen vaatimukset uuvuttavat ihmisiä. Työtahti on monin paikoin kova ja työtä tehdään  aiempaa vähemmällä väellä. Myös epävarmuus työn jatkuvuudesta ahdistaa. 
    Omalla alallani, hoitoalalla, yötyö on merkittävä haitta. Monet tutkimukset vahvistavat yötyön haitallisuuden ja yhteyden vakaviin sairauksiin ja jopa ennenaikaisiin kuolemiin. 
    Valvomisen lisäksi hoitotyön ongelmana on kiire. Henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, ja siksi työturvallisuuteen ei ole aina mahdollista kiinnittää riittävästi huomiota. Usein potilaita  joudutaan hoitamaan yksin. Silloin on vaikea työskennellä ergonomisesti oikein. 
   Yksin työskentely lisää myös väkivallan riskiä. Tutkimusten mukaan hoitajiin kohdistuva väkivalta on asiakkaiden ja potilaiden taholta lisääntynyt viime vuosina ja joka neljäs hoitaja kokeekin työssään väkivaltaa. Minunkin päälleni on syljetty, minua on uhkailtu, lyöty ja potkittu. 
    Rakennusalalla työntekijät altistuvat tapaturmille, melulle, pölylle sekä säiden ja lämpötilojen vaihteluille. Myös huonoon ergonomiaan liittyvät ongelmat ovat tyypillisiä. Ne aiheuttavat ammattitauteja ja heikentävät työkykyä.
    Lomat ja lepopäivät jaksottavat työtä ja helpottavat ongelmia. Tai ainakin niiden pitäisi. Valitettavasti kaikki eivät pääse lomista nauttimaan. Moni pätkätyöläinen  tekee töitä käytännössä ilman lomia ja epävarmana siitä, jatkuvatko työt vai eivät.
     Sama tilanne on monella pienyrittäjällä. Töitä painetaan ilman lomia ja saatavilla on oltava käytännössä 24/7. Jos et vastaa puhelimeen lomallasikin, voivat työt mennä sivu suun. 
    Se ei riitä, että eläkkeelle jäädään elävänä. Jotta ansaituista vapaapäivistä voisi nauttia, pitäisi ihmisen työuran jälkeenkin olla fyysisesti ja psyykkisesti toimintakykyinen.
    Me ihmiset olemme erilaisia, yksilöitä. Siksi eläkeikään ei pitäisi soveltaa liian kaavamaisia ratkaisuja. Se mikä on hyvä yhdelle, ei välttämättä ole hyvä kaikille. Oma isäni on jo virallisesti eläkkeellä, mutta tekee edelleen töitä. Se suotakoon hänelle ja kaikille niille, joilla on kuntoa, intoa ja tahtoa.

1 kommentti . Avainsanat: eläke, eläkeuudistus