Valtuustopuhe 9.6.2014: Seurantaraportti lastensuojelun tilanteesta ja vaikuttavuudesta 1.1.-31.12.201309.06.2014 Seurantaraportin mukaan lastensuojelussa on panostettu avohuollon tukitoimiin, joka on huomattavasti kustannustehokkaampaa kuin sijaishuollon kulut. Mielestäni suunta on oikea, sillä avohuollon tukitoimet ovat aina vapaaehtoisia ja perustuvat perheen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Myös kynnys avun hakemiseen voi perheillä olla pienempi, kun ei ole pelkoa siitä, että lapsi viedään pois. Lasta yritetään aina auttaa niin, että hän voisi asua omassa kodissaan oman perheensä kanssa. Tukitoimet suunnitellaan myös yhdessä lapsen ja perheen kanssa näiden tarpeiden mukaisiksi. Toukokuussa julkistettu kuntaliiton sekä sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojelun laatusuositus korostaa lasten, nuorten ja vanhempien osallisuutta. Lapsi on lastensuojelussa ensisijainen asiakas ja kaiken toiminnan keskiössä. Heidän näkökulmastaan on olennaista tietää, keneen voi olla yhteydessä omassa asiassaan. On myös hyvä, että asiaa hoitavalla työntekijällä on riittävästi aikaa kohdata asiakkaansa ja että työntekijä ei jatkuvasti vaihdu. Erityisen tärkeää on tiivistää yhteistyötä eri yhteistyötahojen välillä, jotta lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi/nuori saa oikean avun oikeaan aikaan. Esimerkiksi Nurmijärven lastensuojelun varhaisvaihe palkittiin nyt keväällä monialaisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. On tärkeää, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi hyödyntää muiden ammattilaisten osaamista erityisesti silloin kun lastensuojeluasiaan liittyy esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmia. Tuoreessa THL:n tutkimuksessa todetaan, että vaikka lastensuojelulaki edellyttää vanhempien päihdeongelmien selvittämistä, ei tämä kuitenkaan vielä toteudu käytännössä. Kaikissa päihdepalveluissa vanhemmilta ei aina kysytä, onko hänellä lapsia. Tutkimuksen mukaan monelle pienen lapsen vanhemmalle on korkea kynnys hakea apua päihdeongelmaan. Myös hoitoon pääsy on koettu vaikeaksi. Päihdepalveluja käyttäneiden vanhempien mukaan peruspalvelujen ja lastensuojelun ammattilaisten tieto päihdeasioista on puutteellista, eikä tarvittavaa apua aina ole löytynyt. Yhteistyö päihdepalveluammattilaisten välillä jää valitettavan usein vain tiedon vaihtamisen tasolle. Vanhempien avun tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan kuitenkin nykyistä varhemmin, jos peruspalveluissa voitaisiin käyttää päihdepalvelujen ammattilaisten asiantuntemusta. Uskon, että nykyistä tiiviimpi yhteistyö eri toimijoiden välillä sekä avun oikea-aikainen kohdentaminen ja saavutettavuus toisivat lisää vaikuttavuutta sekä säästöjä lastensuojeluun. |