Tätä on köyhän arki: Ruokaa roskiksesta, sosiaalista eristäytymistä ja avun kerjäämistä30.08.2014 Ylen lukijat kertovat riipaisevia esimerkkejä arjestaan, kun raha ei tahdo riittää elämiseen. Sadat ihmiset halusivat jakaa kokemuksensa muille, kun kysyimme, tunnetko itsesi köyhäksi. Kysyimme, tunnetko itsesi köyhäksi ja miten selviät arjesta. Monesta vastauksesta paistaa läpi, ettei kyse on nimenomaan selviämisestä. – Yli 20 vuotta olin työssä. Ei isoa palkkaa, mutta sillä tuli toimeen. nyt kolmatta vuotta työttömänä, pudonnut työmarkkinatuelle. 522 euroa jää käteen kuussa. Vuorasta asumistuen jälkeen jää maksettavaksi 350 euroa. Eli 172 eurolla on sinniteltävä. Kyllä. Olen köyhä, kirjoittaa nimimerkki Tilapäisköyhä. Hän huomauttaa, että tukien kerjääminen sossusta on nöyryyttävää ja hankalaa. Lisäapua hän on hakenut leipäjonosta. – Mutta niitäkään ei ole joka päivä, kerran viikossa vain. Samat vaatteet on, joita töissä ollessani olin hankkinut. Jos vain olisi töitä, sillähän se köyhyys olisi hoidettu. Nimimerkki Hoitaja kertoo tehneensä kaikkensa sen eteen, että rahat riittävät elämiseen. – Pienipalkkaisena hoitajana olen tehnyt 30 v. asiantuntijatehtävissä vuorotyötä. Kasvattanut vuorotyön ohessa 3 lasta ja koiran. Kamppaillut koko työikäni korkeiden asumiskustannusten kanssa pääkaupungissa. Kierrätystä, kirpputoritavaroita, naapurin kasvipalstalta ruokaa. Kaikilla rahat eivät kuitenkaan riitä pärjäämiseen. Esimerkiksi nimimerkki Ikuinen köyhyyskertoo kouriintuntuvan esimerkin elämästään. – Toimeentulotukea on saatu niin töissä ollessa, työttömänä kuin nyt työkyvyttömyyseläkkeelläkin. Miten ne rahat riittävät? Minäpä valaisen, mitä meillä tehtiin. Lapsille ostettiin ruokaa kaupasta ja minä ja mieheni haettiin ruokaa roskiksista. Näin lapsille saatiin muutakin kuin makaronia. Ei meidän köyhyys mikään salaisuus ollut. Joskus aamulla oven takana odotti kassi täynnä ruokaa. Kiitos siitä niille, joille se kuuluu. Köyhyys vaikuttaa moneen. Nimimerkki Jokivartinensanoo, että köyhyys tulee hiipien ja tuo tullessaan tietoisen syrjäytymisen normaalista elämästä. – Ei viitsi osallistua juurikaan, kun ensimmäinen vastaantulija kysyy: mitä teet nykyään. Kuuttakymppiä lähenevää ei ota kukaan töihin, vaikka koulutuksellisesti olisi pätevä ja jopa pätevin hakija. Ministeri Rädyn viimeaikaiset kommentit tulotasosta kertovat selvästi, ettei "arkielämän" tuntemusta esiinny nykyhallituksessa juurikaan. Käpy kertoo eläneensä koko ikänsä köyhyysrajan alapuolella. – Pari pahinta vuotta meni autossa asuen ja dyykaten, mutta muuten on mennyt ihan hyvin. Raha riittää ruokaan ja asumiseen, enkä muuta osaa kaivatakaan. En ole ikinä päässyt kokeilemaan, miltä tuntuu pystyä harkitsemaan jotakin shoppailua tai suurempaa harkintaa. Juureksia, kirpparivaatteita, dyykkihuonekaluja ja kirjaston suurkulutusta. Yhteiskunnan tukia en vielä ole hakenut tai tahtonut. Toivottavasti en niihin joudu turvaamaan jatkossakaan. www.yle.fi |
